Tiesitkö, että jopa 40 % yliopistoissa työskentelevistä professoreista haluaisi tehdä enemmän ja laajempaa tutkimustyötä? Professoriliitto on jo pitkään halunnut parantaa eri alojen professorien nykyisiä tutkimusmahdollisuuksia.

Professorit työskentelevät tutkimusrahoituksen avulla. Rahoitusta pitää itse hankkia, mutta samalla pitäisi tehdä mielenkiintoista tutkimustyötä oman alan parissa. Useimmilla professoreilla on sisäinen palo työhönsä, mutta rahoituksen hankkiminen vie paljon aikaa ja aiheuttaa usein epävarmuutta. Professorit ovat esittäneet, että yliopistot varaisivat budjeteissaan vuosittaisen määrärahan erilaisiin ajankohtaisiin tutkimuksiin, joka tarjoaisi aikaa itse tutkimuksen suorittamiseen. Professoriliiton vaatimuksena on, että julkisen rahoituksen niin sanottua kilpailtavissa olevaa osuutta ei pidä enää kasvattaa.

Taloudellinen tuki osana tutkimustyötä

Professoriliitto on ajanut professorien asiaa vuosittaisen tutkimusmäärärahan saamiseen jo kauan. Professoriliitto esitti jo 1980-luvulla, että professorit pitäisi vapauttaa yhdeksi lukukaudeksi varsinaisesta työstään joka neljäs vuosi, jotta aikaa jäisi varsinaiseen tutkimustyöhön. Apuraha ei riittänyt toimeentulon kattamiseen, joten liiton esityksenä oli muuttaa apurahapohjainen työsuhde palvelussuhteeksi. 1990-luku toi muutoksia asiaan, jolloin apurahapohjainen järjestelmä varttuneen tieteenharjoittajan osalta muutettiin paremmaksi, eli toivotuksi palvelussuhdepohjaiseksi. Käytännössä tutkijoiden ja professorien virkoja yliopistoissa lisättiin.

Vuosi 2010 toi mukanaan yliopistouudistuksen, jonka jälkeen työehtosopimukseen liitettiin selkeä kirjaus tutkimusjaksoista. Professoreilla olisi siis viimeinkin oikeus ja mahdollisuus vapaaseen, kehittävään tutkimustyöhön pois hetkeksi hallinto- ja opetustyöstä. Professoreista kukin vuorollaan saisi oman mahdollisuutensa asiaan. Käytännössä mahdollisuus on monissa yliopistoissa toteutunut niin kuin pitääkin, mutta asiaan liittyvää TES-kirjausta halutaan kehittää kaikkia yliopistoja velvoittavaksi.

Vuosi 2011 toi mukanaan suurta helpotusta tutkimustyön suorittamiseen, sillä monet säätiöt tulivat apuun. Säätiöt perustivat professoripoolin varaamalla noin seitsemän miljoonaa euroa kolmeksi vuodeksi professorien tutkimusmahdollisuuksien lisäämiseen. Kolmen vuoden projekti onnistui erittäin hyvin, sillä peräti 397 professoria sai mahdollisuuden toimia oman tutkimustyönsä parissa yhden vuoden tekemättä opetus- tai hallintotyötä yliopistoissa. Professoripooliin varattiin kaikkiaan 11 miljoonaa euroa. Jotkin yliopistot perustivat myös oman professoripoolin, mutta kaikissa yliopistoissa kyseinen, odotettu hanke ei edennyt. Monet professorit toimivat esimerkiksi vararehtorina, laitosjohtajana tai dekaanina ja pyrkivät omalla vuorollaan saamaan mahdollisuuden tutkimustyöhön. Professorien oikeuksia ajava Professoriliitto haluaa tehdä asian eteenpäin viemiseksi oman osansa sekä paikallisella yliopistotasolla että työehtosopimusneuvotteluissa.